5. Teknologiakasvatuksen teoriaa
Olennaista teknologiakasvatuksessa on kehittää perustavaa analyyttisyyttä ja rauhallisuutta, kykyä lähestyä ongelmia ja purkaa ne osiin, vaikka Bransfordin mielestä tämä ei ole mahdollista. Olennainen osa teknologiakasvatusta on saada lapsista virheitä pelkäämättömiä, ennakkoluulottomia ja oppimisorientoituneita (Bransford, s. 48, 61). Ongelmakeskeisyydessään teknologiakasvatus hyödyntää paljon Vygotskyn lähikehityksen vyöhykkeen periaatetta. Opettajalla on keskeinen rooli, vaikka itsenäisyyttä korostetaankin. Opettajan johdolla opeteltavat asiat liitetään arkitodellisuuteen, jotta ne eivät jäisi vain irrallisiksi seikoiksi (Bransford, s. 43, 68). Parhaiten lasten mielenkiintoa ja peräänantamattomuutta tuetaan ohjaamalla heidän huomionsa, jäsentelemällä kokemuksia, tukemalla (oppimis)yrityksissä ja säätelemällä tehtävien monimutkaisuutta ja vaikeutta. Lapsilta puuttuu tietoa ja kokemusta, mutta ei järkeilykykyä (Bransford, s. 112).
